City Survivors kilpailun jälkitunnelmia

Täällä istuskelen Kuopion lentoasemalla ja odottelen viivästynyttä lentoa. On siis hyvin tässä aikaa palata parin viikon takaisiin tunnelmiin ennen kun kirjailen ensi viikonlopun jälkeen Helsinki Running Dayn-kuulumisia.

Team Putti Runners osallistui siis jo kolmatta kertaa kaupunkiseikkailukilpailuun, joten mistään tuiki tuntemattomasta tapahtumasta ei meidän kohdalla suinkaan ollut kyse. Jokaisella kerralla starttipaikkaa on siirretty ympäri Helsingin seutua, tällä kertaa suuntasimme fillarimme kohti Eiraa. Sinne kun non niinkun logistisesti on helppo rantoja pitkin suunnata :-)

Meidän tiimille yksi osa kisaa on yhteensopivat vermeet ja tällä kertaa hankimme taannoiselta pääsiäisen Barcelonan matkalta hauskat viidakkokuvioiset trikoot. Niiden pariksi päädyimme valitsemaan nuo KT Urban trainingista saadut t-paidat, tosin mustalla pitkähihaisella ryyditettynä. Hieman oli silti vilpakkaa odotella kisan starttia joten olimme enemmän kuin tyytyväisiä, että alkuun oli hoidettu kunnon lämmittelyt.

Kuva: City Survivors

Kuva: City Survivors

Kuva: City Survivors

Kisa starttasi meidän osalta heti ensimmäisen lähtöryhmän starttipaukahduksesta kello 11:30. Ensimmäinen vihje jaettiin jo hieman ennen lähtöä ja nokkelina saimme heti tavut paikalleen ja tsekkasimme jopa GoogleMapsista lyhyimmän reitin kohteelle. Seuraavana, noin 600m päässä lähdöstä sijainnut rasti piti sisällään kuva-arvioituksen, mikä sekin vielä ratkesi helposti. Suunta kohti Hietalahden hallia ja sieltä uutta haastetta metsästämään.

Kuva: City Survivors

Kuva: City Survivors

Ensimmäinen varsinainen aivopähkinä olikin sitten koitua tiimimme kohtaloksi. Lähdimme edellisistä kisoista tuttuun tapaan hakemaan hieman liian haastavaa ratkaisua ja tuhrasimme aivan älyttömästi aikaa hallissa. Tässä rastihaasteessa tosin oli se hyvä puoli, että aikaisemmin olemme onnistuneet sössimään aina viimeiset rastit, joten tässä tuli sitten baakslaagia heti alkuun. Sen seurauksena päätimme sitten vaan rennosti jatkaa etenemistä, suuntana siis Lapinlahden sairaala.

Siellä itse rasti sujui suuremmitta ongelmitta, heittelimme vuoron perään pallot ämpäriin ja muutaman hudin jälkeen saimme uuden kohteen etsittäväksemme. Kuva-arvoituksesta piti keksiä Väinömöisen puisto, missä esteiden ylityksen sekä tehtävän (nyt alkaa jo tässä vaiheessa musiti pätkimään että mikähän siellä taisikaan olla kyseessä :-)) suoritettuamme piti ottaa suunta kohti Kampin keskusta.

Täällä tiimikaverini avaruudellis-matemaattiset aivot olivat enemmän kuin paikallaan, ratkottavana oli nimittäin se ärsittävä laita-kaikki-palaset-neliön-muotoon -askarrelma. Toinen (siis minä) otti aikaa ja hommahan meillä (siis kaverin taidoilla) ratkesi kahdessa minuutissa.

Ratkaisun jälkeen saimme A4-paperin tekstillä ja missien kuvilla höystettynä. Edellisen kilpailun ansiosta tajusimme heti katsella kummalliselta näyttäneen lauseen alkukirjaimia ja sen ohjaamana lähdimme kohti Koffin puistoa. Puistosta piti löytää numerolukolla varustettu laatikko, tässä numerokoodiin piti hyödyntää neljää miss Suomen kuvaa, minkä minä juoruhaukkana oivalsin muodostaa tsekkaamalla neitojen keskinäisen järjestyksen. Luukku aukesi ensi yrittämällä ja sisältä paljastunut lappu tajuttiin muutaman tuumauksen jälkeen syöttää anagrammikoneeseen.

Puistosta otettiin suunta kohti Kauppatoria ja siellä hetken pyöriskeltyäme päätimme sukeltaa keskelle ihmisvilinää. Suhteellisen nopeasti onneksi bongasimme kaksi vihreäpaitaista rastinpitäjää ja saimme ratkottavaksemme sanaruudukon. Ei ollut mikään turhan helppo! Onneksi muutaman vihjeen saimme kalasteltua rastinpitäjiltä ja seuraavan kohteen osoite oli hallussa.

Saavuttuamme seuraavalle kohteelle ajanottoportteja oltiin vasta asentamassa ja saimme huoltohemmolta kuulla, että rastinpitäjät olivat vasta hieman ennen meitä saapuneet mestoille. Oho, taisimme todeta, kun muitakin kisaajia alkoi valumaan rastille. Portaiden, tötsien, punaisten ja valkoisten narujen laskutoimituksesta suoriuduttuamme pääsimme taas uuden aivopähkinän pariin. Tässä vaiheessa osasimme jo ynnäillä juoksukellojen kuljetusta matkasta sekä suoritetuista rasteista että loppusuora häämöttää. Rasti haltuun, osoite kehiin ja suunta kohti viimeistä etappia alkoi.

Lopussa olikin edessä enää muutama puinen este ja maali. Perille saavuimme kokonaisajassa 1h48min todetaksemme, ettei maalialuetta oltu vielä edes valmisteltu. Tässä vaiheessa jo aavistelimme, että alun sählingistä huolimatta lopputulos oli todella onnistunut. Päivän päätteeksi asia vielä varmistui eli MENTIIN SITTEN VOITTAMAAN KOKO SKABA!!! Kerran ollaan oltu neljänsiä, kerran kolmansia ja nyt viimein tuli voitto kotiin!! Odotellaan vielä meille luvattuja pokaaleja saapumaan, siitä siis kuvaa toisella kertaa.

Kisa itsessään oli kiva ja kehittynyt huomattavasti edellisiltä kerroilta. Meille oli selvästi hyötyä aikaisemmista skaboista, kun osasimme ehkä hieman jo arvailla, kuinka tehtäviin tulee suhtautua. Eli Team Putti Runners nähdään taas kisassa, nyt siis voittoa puolustamassa :-)

Voiko tämä olla totta?!?

Vakaa aikomukseni oli tulla tänne kertoilemaan viime sunnuntaisen City Survivors-kilpailun tunnelmia, mutta nyt joutuu postaus väistymään erittäin tärkeästä syystä. Tulin nimittäin tänne kertomaan noin 10 kuukautta vaivanneen kantakalvon rappeuman (a.k.a. Plantaari Faskiitin, plantaasin fakiirin, plantarfasciitis etc.) tilanteesta. Uskallan nimittäin ensimmäisen kerran todeta, että vaiva alkaa olla voitettu. Jeee!!! Vaiva, mistä kuulin, että omalla kohdallani se on jo kroonistunut. Vaiva, mistä luin surullisen kuuluisia tarinoita sen ikiajoiksi jääneestä kyläilystä. Vaiva, jonka vuoksi olen monesti jo menettänyt toivoni. Vaiva, josta voi parantua :-)

Ennen, kun aloitan oman vinkkilistani, kerrataanpa hieman (pikaisesti, aikaisemmat syväruodinnat löytyvät tältä foorumilta aikaisemmista kirjoituksista) mistä kaikki sai alkunsa. Huhtikuussa 2017 siirryttyäni talvijuoksulenkkareista neutraaleihin Adidas glideboosteihin alkoi vasen polven sisäsyrjä hangoitella vastaan. Vierailin tuolloin ensimmäisen kerran lääkärillä, joka määräsi juoksutaukoa juuri ennen HCR-kisaa. Kisaviikolla urpona menin salille tekemään etureisitreenin jalkaprässillä, minkä seurauksena HCR meni neljästä kilsasta eteenpäin pelkäksi selvitymistarinaksi, kun etureidet veti täysin jumiin.

Siitä selvittyäni jalka otti edelleen kipinää (tässä vaiheessa olin jo muuttanyt lenkkarit Adizero Tempoihin) ja nyt jälkeenpäin totean, että vasen kantapää tuntui myös juoksusta noissa tossuissa ottavan jotakin kipinää. Marssin tuolloin aikaisemmin hyväksi toteamalleni fyssarille, sain diagnoosin laiskoista pakaroista ja menin silti kaiken uhalla jänistämään HHM-puolimaraa 1:45 ryhmälle. Tuon seurauksena polvi oli peräti puolitoista viikkoa kipeänä, taisin tuon reissun tehdä siskon Asicseilla, GT2000 mallilla. Toim.huom. sisko ei moisilla ollut juossut, kun oli ostanut liian pienet tossut itselleen.

No, heinäkuussa Italian lomalle jätin suosiolla lenkkarit himaan ja pakkasin mukaan kaksi jumppakumpparia. Niillä ahkerasti pakaroita treenailin melkein joka aamu uima-altaalla. Sitten koitti THE DAY: laitoin varvassandaalit yhdelle kivikasavierailulle jalkaan (kivikasa on yhtäkuin Umbrian alueen vanhat kaupungit, jotka muistuttavat kovin toisiaan eli täynnä vanhoja kivisiä rakennuksia, kivikasoja :-)). Varvassandaalireissun seurauksena seuraava aamu koitti jäätävän kantakalvokivun kanssa. Tästä se siis lähti. Ja sitä kesti 10 kuukautta.

10 kuukauden aikana hoitokertomus oli kutakuinkin seuraava:
1. ortopedikäynti ja lähete magneettiin
2. toinen ortppedikäynti (eri ortopedillä), puinen yötuki ja lähete fyssarille
3. fyssaritapaaminen, mistä kotihoitona joka-iltaisia-jumppaliikkeitä pakaralle sekä 5 kertaa sähköhoitoa faskiittiin
4. ohjeistus tavata toista fyssaria, jonka kanssa uusi lista jumppaliikkeitä (tässä vaiheessa siis todettu, ettei sähköhoito tepsinyt :-()
5. kolmas ortopedikäynti (taas eri ortopedi), ohjeistus vaihtaa puulasta yösukkaan (kerrankin kunnon yöunet moneen kuukauteen)
6. neljäs käynti ortopedille (sama kuin tuo edellinen), jalan röntgenkuva ja kortisonipiikki.

Tästä alkoi oikeastaan vasta se kunnon toipumisvaihe. Ja tämä oli siis ajallisesti tammikuussa 2018, noin 6kk ensi-iskun jälkeen. Vaihdoin kengät korollisiin, töissä rupesin käyttämään sähköpöytää seisomalla työpöydän ääressä (noilla korkkareilla) ja aloin tosissani käyttämään sitä kuuluisaa kovaa palloa. Palloa siis käytin istuen tuolilla, ja rullailin niin kauan kunnes kipua ei tuntunut. Tähän ei mene sitä netistä löytämääni 15 minuuttia vaan ehkä 2-5min. Rullailin aamulla Hesaria pädiltä lukiessani. Rullailin päivällä, jos töissä satuin istumaan (kyllä, jalka kipeytyy tästäkin). Ja rullailin töiden jälkeen. Sekä vielä illalla. Tärkeintä on mulle ainakin rullailla palloa niin, ettei nilkkaa turhaa jännitä. Itse kuulen sellaisia pieniä rusahteluja ja tuntuu, että se tuo samalla helpotusta. Ja rullailua jatkan edelleen.

Nyt olen kaksi päivää ollut oireetta!! Vitsi mikä tunne!! Eilen uskalsin ensimmäistä kertaa TRX-tunnilla hyppiä narujen varassa sekä hölkätä alkulämmittelyssä. Ja yhdet spurtit viivalta viivalle tein myös, kaiken uhalla. Ja tänään aamulla mitään outoa tuntemusta ei ollut!!!!

Mikä sitten mulla tähän auttoi? No varmaankin ensisijassa aika. Usko meinaan loppui jo ajat sitten :-) Toisaalta pari viikkoa sitten kuulin vinkin kurkumakuurista, minkä aloitin abt 2 vkoa sitten. Ja vajaa viikko sitten aloitin Burana-kuurin. Sillä sain tämän 10kk:n aikana lievästi ärtyneen vasemman kantakalvon toipumaan ja ajattelin, että nyt olisi hyvä hetki kokeilla samaa kikkaan. Kaverini nimesikin tämän mun kuurin osuvasti kurbuna-kuuriksi :-)

Kurkumaa ja Buranaa

Muut vitaamiinivalmisteet

Tässä menee vielä aikaa, ennen kun olen täysin kunnossa ja nyt se kuuluisa maltti on valttia. Yösukasta en vielä(kään) uskalla luopua, toisaalta kun se ei kerran mitenkään häiritse, niin hengatkoon mukana.

Mitä tästä siis opin? Pallo kannattaa ottaa HETI käyttöön. Ja käyttää sitä oikein eli ei koko kehon painolla runnella kipeää kohtaa vaan istuen hitaasti ja lempeästi koittaa saada pallon kanssa kipua lieventymään. Kunnon kengät on kaiken a ja o. Tällä hetkellä kaikki lipokkaat ja balleriinat on mulla pannassa, korkkarit numero 1 ja tennareihin olen sujauttanut tuettujen kenkien pohjalliset. Ja ne kuuluisat geelikantakupit, ihan ässä!

Lidl by Heidi Klum

Adidaksen SwiftRun tennarit, missä Tempojen pohjalliset

Näistä tossuista käytössä siis nuo pohjalliset

Athletes Footista hankitut geelikantakupit

Pidetään siis peukkuja, että homma jatkuu tästä eteenpäin vähintäänkin samanlaisena ja että ehkä mun haave syksyn rantamaratonin puolikkaasta toteutuu! City Survivors-kuulumisia sitten seuraavalla kertaa :-)

Treenit keskellä kaupunkia

Lupailin edellisessä kirjoituksessa palaavani jutun äärelle viimeistään seuraavan urheilutapahtuman yhteydessä, joten tässä seuraa raporttia tänään aamupäivällä toteutetusta KT Urban trainingista. Ilmoitin itseni mukaan tapahtumaan bongattuani mainoksen Heidin instasta. Treenin luvattiin olevan monipuolinen, kestoltaan about 2h ja sopivan kaiken tasoisille. Siispä minäkin koipivaivaisena uskaltauduin ilmoittautumaan.

Hieman kieltämättä alkoi homma mietityttämään, kun naamakirjasta huomasin tapahtuman olevan loppuunmyyty. Siis kaikki 150 tarjolla ollutta paikkaa olivat menneet. Mitenhän kahden valkun voimin tulisimme suoriutumaan hommasta? No, siitähän piti siis ottaa selvää :-)

Sunnuntaiaamu valkeni harmaana ja sateisena. Yritin viimeisillä voimilla saada sairaaksi tulleen kaverin paikkaa trokattua jollekulle siinä onnistumatta. Ei auttanut muu kuin lähteä yksin säätä uhmaamaan. Vilu meinasi tulla, kun osallistujia oli erikseen huomautettu kamasäilytyksen puuttumisesta.

Mikonkadun Intersportin edustalle parkkeerattu KT-ständi vapisi ja huojui tuulessa, kun saapastelin paikalle ilmoittautumaan. Olin ajatellut joutuvani värjöittelemään ulkosalla, mutta onneksi ko. kauppa oli avannut ovensa meille reenaajille tuulensuojaksi. Sain reissussa kohmettuneet paikat lämmitettyä ja tasan ilmoitetttuun aikaan lähdimme liikkeelle.

Ensimmäinen etappi oli Tuomiokirkon portaat, minne satapäinen laumamme hölkkäsi turistien ihmeteltäväksi. Itse treeni koostui kolmesta liikkeestä, mitä vedettiin kaksi kierrosta. Märät portaat tekivät liikkeet hieman haastaviksi, muttei onneksi liian kuitenkaan. Tässä vaiheessa alkoi aurinkokin jo pilkistelemään ja hikihän siinä huhkiessakin ehti tulla.

Portailta hölkkäiltiin Kruununhakaa kohti ja siellä kanavarannan kupeeseen. Paritreeninä puskettiin jälleen kolme liikettä, tosin tässä vaan yksi kierros. Seuraava etappi olikin heti nurkan takana, AllasSeaPoolin kulmilla. Siellä taas jo perinteisen kaavan mukaan mentiin letkassa kolmenlaisia koikkelehtimisia. Tässä vaiheessa meille jo vinkattiin, että paikat oli valittu näköalojen perusteella. Ei huono valinta!

Altaalta siirryttiin sitten kohti Kaivaria, missä parin kanssa jälleen päästiin kyykky-lankuttamaan, tekemään lantionkiertoja sekä punnerruksia. Hieman hirvitti sutata meille pakasta vedetyt patjat moisessa puuhassa, mutta oli kiva saada pehmustetta reeniin.

Kaivarista edettiin taas kepeästi hölkäten kohti Espan puistoa, missä hoidettiin vielä loppuvenyttelyt ja hurrattiin joukolla vetäjille. Kotiin lähdettiin vielä Intersportin kautta, mistä jokainen sai kassillisen yhteistyökumppaneiden tilpehööriä mukaansa.

Kokonaisuutena treeni oli leppoisa ja viihdyttävä. Asiantuntevat vetäjät saivat hyvin jengin pysymään kasassa ja ämyrien avulla ohjeistuskin kuului selkeästi. Kivaa oli, kiitos!! Ens viikolla sitten kohti seuraavaa kaupunkiseikkailua :-)

Hei, hei mitä kuuluu ;-)

Just just, piti olla ahkera ja kirjoitella kuulumisia vaan näin siinä taas kävi.. Ehkä pitäisi olla itselleen vaan armollinen ja todeta, että kaikkeen ei vaan pysty. No mutta jos nyt edes näin muutaman kerran vuodessa ;-) saisin jotain rustattua ylös niin mennään sitten tällä. Pääasia kuitenkin on, että edelleen olen liikkunut ahkerasti ja monipuolisesti. Ja edelleen se saakelin plantaasin fakiiri on vieraana :-( Mutta en mä tänne tullut vaivojani valittamaan vaan keroilemaan kuulumisia eli pistetäänpä SuuntoMoveja ylös!

Päivittäinen univormu

Uskollinen kulkuri

Päätin vuoden alussa että yritän saada moveja haalittua 6 päivänä viikossa. Päivittäisenä askeltavoitteena mulla on asetettuna 10 000 askelta ja samaisen "lupauksen" yhteydessä sovin itseni kanssa että jos ei muuta liikuntaa tule, on sitten askeleet kuitenkin hyvä saada kasaan. Suunnon mukaan tammikuun saldo kaikkinensa oli 58, joista suurin osa oli pyöräilyssä kokoon haalittua. Mukaan top kolmoseen pääsi myös kiertoharjoittelu (jonka valitsen aina, kun kotijumppaa harrastan) sekä jooga. Pääsinpä näemmä kerran ladullekin :-)

Helmikuussa tulikin sitten vähän vähemmän moveja, kun pientä lenssua sain hankittua ja kollegoiden keuhkokuumediagnoosit rauhoitti menoa. Kaikkinensa moveja oli kuitenkin 39, top kolmonen muuttui, kun etelän lumipeite innosti mut pyörän kyydissä suksia roudaamaan. Hiihto oli siis pyöräilyn jälkeen heti kakkosena, melkeen tismalleen samalla tuntimäärällä (kilsoissa sitten olikin enemmän heittoa fillarin eduksi :-)). Kiertoharjoittelu putosi sijalle 3.

Käytiin helmikuussa Sappeella

Helmikuussa yritin hankkia itselleni uutta lajia sulkapallosta ja käytiin pojan kanssa lätkimässä tytön treenien aikaan tunnin verran. Poika sai näppärästi lajia haltuun mutta tuo saakelin kantakalvo kipeytyi hommasta siinä määrin, että päätin jättää lajin sikseen. Toinen syy tietysti oli myös se, että nuo tytön 2h kestävät treenit osoittautuivat oivalliseksi ajaksi tenttikirjallisuuden lukemiselle. Oon siis tässä samassa rumbassa suorittamassa Tampereella pätevöittävää opintokokonaisuutta ja siinäkin siis peruste, etten juurikaan ole tänne bloggeriin ehtinyt..

Maaliskuussa movejen määrä sen kun edelleen hiipui, saaliina kuitenkin 35 kappaletta. Pyörä jyräsi edelleen, kiertoharjoittelu palasi kakkossijalle ja kolmospaikan vei jooga. Hiihto roikkui edelleen listalla, heti neljäntenä.

Huhtikuu on lähtenyt ihan reippaasti käyntiin, nyt on saaliina jo 9 movea. Nyt yhä pitää pyöräily ykkössijaa, kakkosena on painoharjoittelu (kiitos eilisen vierailun Esportin bodypumpiin:-)), kolmannella sijalla majailee jooga. Neljännelle paikalle on ilmaantunut juoksu, mitä kantakalvoani uhmaten kokeilin Barcelonan lomamatkalla. Juostiin porukassa 7km eikä se jalka kyllä moisesta tykännyt :-( Mutta eipä se juuri kummasti kipeämmäksikään tullut eli sillä kulmalla oon ajatellut rauhakseltaan maks 1krt viikossa käydä kokeilemassa juoksukuntoa.

Tällanen tutuksi tullut määrä on koko talven pyörinyt päällä. Vain takki vaihtuu..

Muutama sananen, jos ihmettelette movejen määriä: oon siis laskenut kaikki tekemäni SuuntoSpartanin merkinnät, joita työmatkapyöräilyssä tulee joka päivä kaksi (meno ja paluu). Oon laskenut mukaan myös erillisinä kertoina sellaisen salitreenin, missä ensin huidon kiivaasti crossarilla ja sen päälle teen vielä lihaskuntoa. Eli jos jotain lisätarkenusta tähän raporttiin ujuttaa mukaan, niin tän vuoden yhteenveto on 141 movea, 74:11 tuntia, 567,6 km matka on yhteensä kasassa. Että ihan voin olla toimintaani tyytyväinen.

Pari erillistä rapskaa lupaan laatia vielä tässä seuraavan kuukauden sisään. Oon meinaan ilmoittautunut mukaan KariTraa urban training-sessioon huhtikuun lopulle ja toukokuun 5 pvä kisataan taas kaverin kanssa City Survivors-kisassa. Näistä siis lisää tuonnempana. Siihen asti: liikkukaahan ahkerasti :-)

Viikko liikkeessä

Näin sunnuntain illansuussa vasta näemmä sain raivattua aikaa kuulumisten kirjaamiselle. Lapset lähtivät suoraan luistinkentältä kavereille leipomaan ja takkuilleen nettiyhteyden purkkavirityksellä pääsin kun pääsinkin blogin äärelle :-) Minä ja tietotekniset ongelmat emme sovi samaan lauseeseen, joten oli nippa nappa etten luopunut koko hommasta. No mutta täällä ollaan joten josko tässä nyt sitten asiaakin kirjailisi.

Tällä viikolla astui taas arki kuvioihin ja sen mukaisesti onkin ollut menoa ja meininkiä. Harrastukset pyörähtivät siis taas käyntiin ja samalla on tullut hieman rytmiä omaankin liikkumiseen. Maanantaina olin pojan yu-treenien aikana perinteeksi muodostuneella salireissulla. Otahallin Unisport sijaitsee näppärästi samassa rakennuksessa hallitreeninen kanssa ja siellä onkin tullut tutustuttua reenimeininkiin. Sen verran olen laiska, ettei mulla mitään varsinaista saliohjelmaa ole vaan pääasiassa menen ensin venyttelyn jälkeen crosstrainerille noin 30min ajaksi ja sen jälkeen 15-30min sellaista päämäärätöntä salihaahuilua ;-) Pitäis varmaan joku ohjelma hankkia niin tulis monipuolisuutta tuohon kuvioon. Mutta toisaalta crossarilla saa kunnon hien pintaan, plantaarifaskiitti ei siitä kummemmin ärsyynny ja muistuttaa jokseenkin juoksua. :-)

Tiistaina sain houkuteltua koko perheen Märskyyn uimaan siksi aikaa, kun ite kävin Fixin kestävyys-treenissä. Oon tykännyt tosi paljon noista Urheiluhallien jumpista ja vuoro viikoin vierailen Märskyssä ja Pasilassa. Pasilassa kun on TRX-tunti vaan joka toinen viikko. Tuo TRX on yks mun ihan suosikkilaji! Jos vaan meille mahtuisi (lue: saisin siipan luvan) niin hommaisin moiset meille kotiinkin. Niin monipuolinen ja tehokas että! Suosittelen lämpimästi! Märskyn treeneistä tykkään kans paljon ja ne kun pidetään siellä hot-alueella niin hiki virtaa. Tällä viikolla kun siihen vielä yhdisti pulahduksen altaiden puolelle niin oli kyllä mahtava setti!

Keskiviikkona hoitelin lihaskuntoa joogaamalla. Oon huomannut jaksavani keskittyä venyttelyyn paljon paremmin sillon, kun joogailen ja samalla tulee venyttelyä hoidettua paljon pitkäkestoisemmin. Myös se, että joku muu huutelee ohjeita on ihan kiva lisä :-) Ei tule mahkuja lintsailla (heh heh).

Torstaina olikin sen verran haipakkaa aamusta iltaan että viikon lepopäivä osui sille. Tai no siis lepo ja lepo: tiistaita lukuun ottamatta kuljin pyörällä töihin eli hyötyliikuntaa tulee päivässä se about 13km. Mutta jätin suosiolla kauppa-tossunhaku-kisapaidannouto -reissun päätteeksi varsinaiset jumppailut sikseen.

Perjantaina hyödynsin työpaikan itäisen campusalueen salia ja kävin taas heiluttamassa crossaria. Oli muuten todella hyvä idea (vaikka ei se aluksi siltä tuntunut) mennä koko päivän palaverikopissa istumisen päätteeksi salille. Siellä kun vielä oli nuo jo aikaisemmin kehumani TRX-nauhatkin niin tuli hyvä setti hoideltua. Jos siellä puolella kaupunkia olis työhuone pysyvästi muuttaisin varmaan sinne kellariin asumaan :-) Pieni, viihtyisä ja kompakti tila.

Lauantaina olikin sitten pojan yu-kisat. Oltiin hallilla kannustamassa suosikkilajiksi muodostuneen pikajuoksun kamppailua. Kerrankin saatiin tyytyväinen poika kisojen jälkeen mukaan vaikkei voittoa tullutkaan. Aikaisemmin on kamoja paiskottu ja ura lopetettu (siis jo noin n kertaa..) mutta nyt kun kisat olikin seurojen väliset oli toinen ääni kellossa. Mistähän lie poika tuon tempperamenttinsa perinyt.. Oman kuntoilun hoitelin joogaamalla, oli sen verran tullut ilmeisesti viikolla huideltua paikasta toiseen että nsikat ja jalat oli melkolailla tukossa...

Tänään ajattelin ottaa käsittelyyn vielä tuon Anna Saivosalmen Treenaa kotona -oppaan HIIT-treenin. Lasten luistelun ajan oltiin kaverin kanssa jo heilumassa paikallisen liikuntapuiston ulkolaitteilla (kiitos seurasta M-R) mutta vois kait sitä vähän vielä muutakin touhuta. Ennen kun nuo lapsoset tulee kotiin kavereiltaan:-) Palataan siis taas!